Jane The Killer

Selittämättömien murhien syypäätä poliisi etsii yhä, mutta pari viikkoa murhien alkamista myöhemmin, heidän käsiinsä tuli toinen erikoinen tapaus. Kaksi nuorta vanhempaa oli surmattu puutkotellen. Ainut eloonjäänyt talossa oli muutamia kuukausia vanha lapsi. Poliisit yllättyivät, sillä niin tunnettu Jeff The Killer ei koskaan jättänyt ketään eloon, ei edes pieniä lapsia, eikä näillä ruumeilla ollut psykopaattisen murhaajan tunnusta, veristä leveää puukolla viillettyä hymyä. Viranomaiset toivoivat ettei kyseessä ollut joku toinen hullu tappaja.
 Myöhemmin he löysivät talossa olleen vanhan lastenvahdin kellarista. Hän kertoi alkaneensa haistaa hyvin hienoa naisten hajuvettä pitkin joissain puolia taloa ja koska tiesi ettei nuoren perheen äiti käyttänyt hajuvesiä, hän tiesi jonkin olevan vinossa, joten päätti hakea kyseisestä kellarista perheen oman haulikon. Sisällä ollessa joku lukitsi hänet sisälle.
 Poliisit eivät tienneet mitä miettiä. Hyvin harvoin naispuolinen alkaa murhaajaksi, eikä talossa tuoksunut hajuvedelle. Päällikkö tiesi naisen olevan syytön, mutta heillä ei ollut mitään todistaakseen syyttömyyden. Hän käski vastahakoisesti muiden poliisien saattaa nainen poliisiautoon.
 Ennen kuin lapsenvahti tungettiin autoon, hän kuiskasi vielä päällikön korvaan: "Lastenhuoneen pöytä...". Se herätti päällikön uteliaisuuden. Hän käski muiden odottaa ja asteli rappusia pitkin lastenhuoneeseen, jota he eivät olleet vielä tutkineet.
 Ensisilmäyksellä huone näytti tasan tarkkaan normaalilta. Mutta sitten päällikkö huomasi kehdon luona mustia, markiä läikkiä. Ne olivat kuin kyyneleitä. Se oli päällikön mielestä hyvin erikoista, mutta ei mitään hätkähdyttävää.
 Ennen kuin hän lähti lastenhuoneesta, hän muisti lastenvahdin sanoneen "lastenhuoneen pöytä" eikä vain lastenhuone. Hän käännähti äkkiä ja katsahti pöydälle, siellä oli pieni musteella vastakirjoitettu kortti. Siinä luki:

"Rakas Jeff,

jos olet lukemassa tätä, sinun pitäisi tietää,

etteivät sinun käsiisi kaatuneet urhit minua kiinnosta,

tai kuinka paljon niiden verta olet valuttanut.

Jatkan etsintääsi kaikesta huolimatta. Kaikki ne naiset

miehet ja lapset jotka tapoit kaikella raakuudellasi. Kaikki ne

urhit olisivat pitäneet olla minun surmaamia, koska minä en

tapa vihasta, vaan pelastan ne sinulta. Joka ikinen kerta, kun näen

uhrini, ajattelen, että se olet sinä. Silloin en sure heitä.

En koskaan ole tappanut niin kuin sinä, senkin hullu! Itsekäs!

Se että olen tyttö saattaa saada sinut luulemaan että olen

heikko, mutta olet väärässä senkin idiootti!

Jonakin yönä löydän sinut ja voit olla varma

että myös tapan sinut. Tulen sinun perääsi.

Rakkaudella, Jane"

Sen luettuaan päällikkö oli kovin äimistynyt. Hän ei nyt tosiaankaan tiennyt mitä ajatella. Sitten hänen oma puhelimensa soi. Siihen oli tullut viesti kuvan kanssa. Siiä luki:

"Hän on syytön"

(^ Kyseinen kuva mutta motto lisättynä)

 Poliisi säikähti hitusen ja katseli peloissaan ympärilleen. Hänen katseensa osui ikkunaan. Siellä hän näki aamuhämärässä vaalean teini-ikäisen mustahiuksisen tytön, lyhyt musta mekko päällään ja mustat korkokengät jalasssaan. Hänen kasvonsa olivat kuin nuken, täydelliset, mutta valkoiset. Silmien tilalla oli pelkkää mustaa, tai sitten hämäryys teki silmille kepposen.

 He molemmat katsoivat toisiaan muutaman sekunnin hiljaa, kunnes päällikkö näki tytön kääntyvän ja hyppävän katolta alas. Nyt päällikölle tuli kiire. Hän tiesi ettei kukaan selviäisi vahingoittumattomana sellaisesta pudotuksesta.

 Poliisipäällikkö juoksi portaat alas ja juoksi muiden poliisien mukana talon toiselle puolelle. Siellä ei ollut yhtikäs mitään. Muut kysäisivät mikä oli hätänä. Päällikkö mumisi hämmentyneenä toisia menemään auton luo vartioimaan pidätettyä lastenvahtia. Sitten hän haisti mietoa hajuvettä. Silloin hänen silmänsä suurenivat ja hän kaivoi taskustaan oman puhelimensa ja pöydältä löytämänsä lapun. Viesti oli vielä tallessa hänen puhelimessaan ja kortti vahingoittumattomana. Hän voisi näillä todisteilla todistaa lastenvahdin olevan syytön! Poliisi oli todella iloinen, mutta ennen kuin lähti paikalta, hän muisti kaiken olevan sen teini-ikäisen murhaajan ansiosta. Hän katsoi ympärilleen muttei nähnyt tyttöä missään. Vähän ajan päästä hän palasi juosten muiden luo kertoen iloisen uutisensa. Katolta hypännyt saattoi olla raaka murhaaja, mutta hänellä oli myös sydän paikallaan, eikä päällikkö koskaan menettäisi kunnioitustaan häntä kohtaan.


Ms. Killer

Creepypasta perheessa Jane, on yleensä aika itsenäinen teini, eikä ole useasti muiden kanssa tekemisissä. Hän on kyllä useasti ns. pikkusiskonsa Sallyn kanssa.