Slender's brothers

Slenderillä (Slendermanilla) on suuri perhe muihin creepypastoihin verrattuna. Veljien lukumäärästä kiistellään vieläkin. Virallisesti hänellä on kolme veljeä. Heillä saattoi olla aiemmin jopa 12, mutta ne eivät saaneet suosiota. Kolme heistä olivat tunnetuimmat, joten useimmat fanit sanoivat heidän olevan ne ainoat veljet.






Trenderman

Trenderman on Slenderin veljistä vanhin. Hän koettaa elää mahdollisimman ihmismaisesti. Hän elää kaupungissa ja käy töissä. Hän kouluaikoina opiskeli hurjasti luonnontietoa, mutta myöhemmin hänen kiinnostuksensa luontoon tyrehtyi siihen ja hänestä tuli ensimmäisen luokan muoti friikki. Hän ei kestänyt nähdäkkään ketään huonosti pukeutuneena ja kaiken piti aina olla siististi ja järjestyksessä.

SexualOffenderMan

SexualOffenderMan on toiseksi vanhin. Hän ei aluksi ollut paha. Hän kouluaikanaan oli ihastunut yhteen kauniiseen tyttöön. Tyttö tosin ei huomioinut häntä, sillä hän oli niin kovin erilainen. Sitten yhtenä kertana SexualOffenderManin ystävät pilkkasivat hänen kasvottomia kasvojaan. Hän ei kuitenkaan ajatellut tosissaan että he olivat ilkeyttään häntä pilkanneet, vaan että vain vitsinä kiusoitelleet. Myöhemmin he alkoivat kuitenkin kiusata SexualOffenderMania. SexualOffenderMan jäi yksin, mutta ei kauheasti loppujen lopuksi välittänyt, sillä hän yhä unelmoi kauniista tytöstä. Koulun tanssiaisten jälkeen hän sai onnekseen saattaa unelmiensa kohteen kotiin. Oven juurella, hän pyysi tyttöäseurustelemaan hänen kanssaan ja suuteli häntä. Tyttö kuitenkin tönäisi hänet kauemmaksi.

"Hyi, sinä olet ruma, kasvoton lyhyt ääliö!"

Se mursi SexualOffenderManin ja hänen sydämensä yksinäisyydessään tummui tummumistaa.
Koulun päätettyä hän päätti uuden elämän ja poltti kaikki muistot perheestään ja muutti uuteen, kenenkään tietämättä hänen perustamaansa kylään. Hän käytti Slendermanin tapaista hypnoottista voimaa saadakseen naiset kaatumaan hänen syliinsä. Aina saatuaan jonkun näisen hän antoi hänen valita ruusun. Punainen ruusu tarkoitti että nainen saisi jäädä SexualOffenderManin luokse ja sininen tarkoitti, että nainen kuolisi. Sinisen ruusun kohtaloa hän ei kuitenkaan paljastanut etukäteen. Jos nainen oli SexualOffenderManin hypnoosissa, hän valitsisi automaattisesti punaisen ruusun. Se olisi niin kaunis ja kiihottava ja hän kuolisi halusta päästä hirviön syliin. Mutta jos nainen ei ollut hypnoosissa, hän ei missään nimessä haluaisi jäädä lähellekään hirviötä ja valitsisi sinisen, tietämättään sen kohtaloa.Sinisen ruusun valitsemisen jälkeen, SexualOffenderMan sanoisi:

"Jos et halua rakastaa minua, en salli sinun rakastaa ketään muuta".

Sen jälkeen hän viiltäisi naisen kurkun auki samalla veitsellä, jolla hän viilsi itsellensä suun näkyviin saadakseen esiin hänen ilkeän hymynsä. Mutta jos nainen valitsisi punaisen ruusun, SexualOffenderMan käyttäisi häntä sen yön, minkä jälkeen hän lukitsisi naisen muiden naisten luo.

Vuosia hänen likaisten puuhiensa aloittamisen jälkeen yksi mies etsi kylässä kadottamaansa naista. Hän tutki ja koetti selvittää mitä hänen rakkaalleen oli tapahtunut, kunnes alkoi hahmottaa, mitä kylässä tapahtui. Samalla viikolla SexualOffenderMan näki taas yksin kävelevän naisen ja toi hänet kartanonsa sisälle. Siellä tämä teki taas saman kokeen ruusuillaan ja kuten oli odotettavissa, nainen paloi halusta päästä hirivön syliin. SexualOffenderMan ei aikaillut vaan kävi heti suutelemaan tätä. Yllätykseen hänen rintaansa viilsi kipu ja hänen suuhunsa levisi oman verensä maku. SexualOffenderMan perääntyi hämillään tajuamattaan mistään mitään ja huomasi vuotavansa sydämen kohdalta mustaa kylmää verta. Kohottaensa hämillään olevan katseensa takaisin naiseen, hän sai huomata ettei nainen ollutkaan nainen. Mies riisui perukkinsa ja veti etiis piilossa ollen veitsen. Rakkaansa menettänyt nuori mies oli pukeutunut naiseksi päästäkseen rakkaansa luo. Hän oli selvitettyään kaiken tajunnut, että vaihtoehtoja oli vain yksi, eikä mies epäröinyt hetkeäkään, kun kyseessä oli hänen rakkaansa. Hän ei antanut rakkaansa kaappaajalle armoa, vaan myrkytti pikarinsa kuoleman vaarallisella myrkyllä. SexualOffenderMan putosi tuskaillen polvilleen. Hänen verensä alkoi muuttua tumman violetiksi myrkyn vaikuttaessa. Hän katseli tuskaisesti kuinka hänen nais vankinsa juoksi ulos hänen kartanostaa. Hänen sydämensä murtui. Mutta sitten hän näki viimeisen jäljellä olevan naisen ja pelko täytti hänen mielensä tajutessaan että myös tämä lähtisi. Hän oli hänen unelmiensa kohde kouluaikoina ja vaikka tämä oli murtanut hänen sydämensä, hän rakasti häntä yhä. Nainen kääntyi hetken katsottuaan kuolemaisillaan olevaa entistä koulutoveriaan. Pelko tämän menettämisestä peitti alleen kaikki kivut.

"Odota!" hän huusi rakkautensa kohteelle. Tämä pysähtyi ja kääntyi. "En ole kertonut vielä sinulle!" hän huusi tuskissaan kyyneleet virtaessa tämän poskille. "Minä rakastan sinua..!"

 Tyttö epäröi, mutta tämän silmistään näki, ettei hän edes muistanut koko SexualOffenderMania. Sitten hän kääntyi ja juoksi ulos.

Splendorman

Vaikka Splendorman on Slenderin veljistä nuorin, hän on heistä pisin, noin 3,5 metrinen. Hän on perheen ainoa huvittelija ja huumorintajuinen. Splendorman käyttää asunaan hyvin värikästä, pilkku smokkia ja silenteri hattua. Hän on myös maalannut itselleen silmät ja ikuisen hymyilevän suun. Splendorman ei halua muuta kuin vain ilahduttaa maailmaa ja saada kaikki iloisiksi, varsinkin pikku lapset. Hän mm. lahjoittaa kukkia ja konvehteita, leikkii, lohduttaa, kertoo vitsejä, temppuilee ja paljon muita juttuja saadakseen ihmisen nauramaan.

                                      

Splendorman ei kuitenkaan ole yhtään pelottomampi kuin veljensä, sillä suuttuessaan, hän niin ikään kuin menettää kontrollinsa ja vaihtuu niin sanottuun Rage Modeen. Silloin hän on täysi vastakohta omaan itseensä ja tekee asioita, joita ei koskaan tekisi selvispäissään. Näitä ovat muun muassa tappaminen ja toisen satuttaminen.

 Rage moden jälkeen hän katuu purkaustaan ja koettaa korjata aiheuttamansa jäljet, Kuolleita ei kuitenkaan henkiin saa herätettyä, minkä takia Splendormanin ikuinen iloinen ilme muuttuu surulliseski.

 Rage Mode tosin ei ole vain Splendormanilla, Splendorman ei vain hallitse sitä...

Alkuperä

Trendermanin uskotaan syntyneen siitä kun joku (Slender fani) huomasi kaupassa kasvottoman mallinuken, otti siitä kuvan ja lähetti sen Twitteriin kutsuen sitä Trendermaniksi.

SexualOffenderMan oli yksi suosituimmista Slendermanin 12 veljistä, ja hänelle kehittyi nopeasti kokonainen tarina.

Splendorman sai alkunsa parin tytön tekemästä videosta. Se oli ikään kuin parodia Slendermanista. Splendorman sai niin paljon suosiota, että sille kehittyi luonne ja tarina.

Kyseinen video:

 

Creepypasta perheessä

Slendermanin veljekset eivät yleensä ole mukana perheessä. He ovat ikään kuin poissa kotoa matkoilla ja ovat tekemisissä vain ja ainoastaan Slendermanin kanssa. 

Jane The Killer

Selittämättömien murhien syypäätä poliisi etsii yhä, mutta pari viikkoa murhien alkamista myöhemmin, heidän käsiinsä tuli toinen erikoinen tapaus. Kaksi nuorta vanhempaa oli surmattu puutkotellen. Ainut eloonjäänyt talossa oli muutamia kuukausia vanha lapsi. Poliisit yllättyivät, sillä niin tunnettu Jeff The Killer ei koskaan jättänyt ketään eloon, ei edes pieniä lapsia, eikä näillä ruumeilla ollut psykopaattisen murhaajan tunnusta, veristä leveää puukolla viillettyä hymyä. Viranomaiset toivoivat ettei kyseessä ollut joku toinen hullu tappaja.
 Myöhemmin he löysivät talossa olleen vanhan lastenvahdin kellarista. Hän kertoi alkaneensa haistaa hyvin hienoa naisten hajuvettä pitkin joissain puolia taloa ja koska tiesi ettei nuoren perheen äiti käyttänyt hajuvesiä, hän tiesi jonkin olevan vinossa, joten päätti hakea kyseisestä kellarista perheen oman haulikon. Sisällä ollessa joku lukitsi hänet sisälle.
 Poliisit eivät tienneet mitä miettiä. Hyvin harvoin naispuolinen alkaa murhaajaksi, eikä talossa tuoksunut hajuvedelle. Päällikkö tiesi naisen olevan syytön, mutta heillä ei ollut mitään todistaakseen syyttömyyden. Hän käski vastahakoisesti muiden poliisien saattaa nainen poliisiautoon.
 Ennen kuin lapsenvahti tungettiin autoon, hän kuiskasi vielä päällikön korvaan: "Lastenhuoneen pöytä...". Se herätti päällikön uteliaisuuden. Hän käski muiden odottaa ja asteli rappusia pitkin lastenhuoneeseen, jota he eivät olleet vielä tutkineet.
 Ensisilmäyksellä huone näytti tasan tarkkaan normaalilta. Mutta sitten päällikkö huomasi kehdon luona mustia, markiä läikkiä. Ne olivat kuin kyyneleitä. Se oli päällikön mielestä hyvin erikoista, mutta ei mitään hätkähdyttävää.
 Ennen kuin hän lähti lastenhuoneesta, hän muisti lastenvahdin sanoneen "lastenhuoneen pöytä" eikä vain lastenhuone. Hän käännähti äkkiä ja katsahti pöydälle, siellä oli pieni musteella vastakirjoitettu kortti. Siinä luki:

"Rakas Jeff,

jos olet lukemassa tätä, sinun pitäisi tietää,

etteivät sinun käsiisi kaatuneet urhit minua kiinnosta,

tai kuinka paljon niiden verta olet valuttanut.

Jatkan etsintääsi kaikesta huolimatta. Kaikki ne naiset

miehet ja lapset jotka tapoit kaikella raakuudellasi. Kaikki ne

urhit olisivat pitäneet olla minun surmaamia, koska minä en

tapa vihasta, vaan pelastan ne sinulta. Joka ikinen kerta, kun näen

uhrini, ajattelen, että se olet sinä. Silloin en sure heitä.

En koskaan ole tappanut niin kuin sinä, senkin hullu! Itsekäs!

Se että olen tyttö saattaa saada sinut luulemaan että olen

heikko, mutta olet väärässä senkin idiootti!

Jonakin yönä löydän sinut ja voit olla varma

että myös tapan sinut. Tulen sinun perääsi.

Rakkaudella, Jane"

Sen luettuaan päällikkö oli kovin äimistynyt. Hän ei nyt tosiaankaan tiennyt mitä ajatella. Sitten hänen oma puhelimensa soi. Siihen oli tullut viesti kuvan kanssa. Siiä luki:

"Hän on syytön"

(^ Kyseinen kuva mutta motto lisättynä)

 Poliisi säikähti hitusen ja katseli peloissaan ympärilleen. Hänen katseensa osui ikkunaan. Siellä hän näki aamuhämärässä vaalean teini-ikäisen mustahiuksisen tytön, lyhyt musta mekko päällään ja mustat korkokengät jalasssaan. Hänen kasvonsa olivat kuin nuken, täydelliset, mutta valkoiset. Silmien tilalla oli pelkkää mustaa, tai sitten hämäryys teki silmille kepposen.

 He molemmat katsoivat toisiaan muutaman sekunnin hiljaa, kunnes päällikkö näki tytön kääntyvän ja hyppävän katolta alas. Nyt päällikölle tuli kiire. Hän tiesi ettei kukaan selviäisi vahingoittumattomana sellaisesta pudotuksesta.

 Poliisipäällikkö juoksi portaat alas ja juoksi muiden poliisien mukana talon toiselle puolelle. Siellä ei ollut yhtikäs mitään. Muut kysäisivät mikä oli hätänä. Päällikkö mumisi hämmentyneenä toisia menemään auton luo vartioimaan pidätettyä lastenvahtia. Sitten hän haisti mietoa hajuvettä. Silloin hänen silmänsä suurenivat ja hän kaivoi taskustaan oman puhelimensa ja pöydältä löytämänsä lapun. Viesti oli vielä tallessa hänen puhelimessaan ja kortti vahingoittumattomana. Hän voisi näillä todisteilla todistaa lastenvahdin olevan syytön! Poliisi oli todella iloinen, mutta ennen kuin lähti paikalta, hän muisti kaiken olevan sen teini-ikäisen murhaajan ansiosta. Hän katsoi ympärilleen muttei nähnyt tyttöä missään. Vähän ajan päästä hän palasi juosten muiden luo kertoen iloisen uutisensa. Katolta hypännyt saattoi olla raaka murhaaja, mutta hänellä oli myös sydän paikallaan, eikä päällikkö koskaan menettäisi kunnioitustaan häntä kohtaan.


Ms. Killer

Creepypasta perheessa Jane, on yleensä aika itsenäinen teini, eikä ole useasti muiden kanssa tekemisissä. Hän on kyllä useasti ns. pikkusiskonsa Sallyn kanssa.

Jeff The Killer

Tarina:

(kerron sen lyhyesti mutta jos haluat lukea sen pienillä yksityiskohdilla voit lukea sen ihan loppuun laittamastani linkistä)

 Jeffin perhe muutti eräänä päivänä uuteen naapurustoon, Jeffin isän ylennyksen ansiosta.

 Heti ensimmäisenä päivänä tuli uusi naapuri Barbara ja hänen poikansa Billy tervehtimään uusia tulokkaita ja kutsumaan heitä Billyn syntymäpäiville. Vaikka Jeff ja Liu eivät pitäneet ajatuksesta, heidän äitinsä Margaret ennätti sanoa heidän tulevan.

 Myöhemmin Jeff kysyy äidiltään kiukkuisesti miksi oli luvannut sellaista, vaikka hän oli huomannut etteivät he pitäneet ajatuksesta. Margaret selitti että heidän täytyy tutustua uusiin naapureihin ja näyttää, minkalaisia he olivat. Jeff jätti asian siihen, sillä tiesi, ettei saisi äitiänsä muuttamaan ajatustaan ja perumaan kutsun. Hän meni suuttuneena huoneeseensa ja meni sängylle makaamaan. Kattoa tuijottaessa hän sai oudon tunteen... Ei kipua vaan... Hän ei tiennyt mitä.

 Seuraavana päivänä oli heidän ensimmäinen koulupäivä. Jeff ja hänen pikkuveljensä Liu kävelivät yhdessä bussipysäkille. Bussia odottaessa, joku lapsi skeittilaudalla hyppäsi heidän ylitseen, vain senttejen päässä heidän sylistään. Molemmat yllättyivät: "Hei, mitä helvettiä?!"

Lapsi kääntyi suu virneessä ja potkaisi skeittilautansa ilmaan ja nappasi sen käsillään. Mukaan ilmestyi kaksi muuta lasta. Toinen oli hoikka, kun taas toinen jättikokoinen.

 "Jaahas, näyttää että täällä on tuoretta lihaa. No, kun olette uusia täällä, haluaisin esitellä meidät. Tuo tuolla on Kheit..." Hän osoitti hoikkaa lasta. "Ja tuo tuossa on Troy." Hän osoitti lihavaa lasta. "Ja minä," sanoi ensimmäinen lapsi, "olen Randy. Kuten varmaan tiedätte, kaikkia lapsia veloitetaan bussista." Hän sanoi ilkeästi hymyillen ja ojensi kätensä Liun lompakon suuntaan. Liu nousi lyödäkseen lapselta tajun kankaalle, mutta yksi hänen kavereistaan vetäisi puukon esille.

 "Toivoin teidän olevan yhteystyöhaluisempia" Randy sanoi muka surullisella äänellä. Randy käveli Liun luo ja otti lompakon väkisin. 

"Kuules nyt pikku kovis, Jeff sanoi varoittavalla äänellä, anna pikkuveljeni lompakko takaisin tai muuten..."

"Ai, mitä aiot tehdä?" Randy kysyi pilkallisesti ja hän nauroi kavereidensa mukana.

 Jeff harppasi parilla askeleella Randyn luo ja veti häntä turpaansa. Randy tarrasi kiinni kasvoihinsa ja nauru lopahti heti. Jeff mursi hänen ranteensa. Randy kiljui. Jeff nappasi puukon hänen murtuneesta kädestään. Kheit ja Troy juoksivat Jeffiä kohti, mutta Jeff oli liian nopea. Hän tönäisi Randyn maahan ja kun Kheit löi, hän väisti ja puukotti käteen. Kheit pudotti veitsensä ja kaatui maahan huutaen. Troy yritti myös, mutta Jeff ei nytten tarvinnut edes veistä. Hän vain löi Troyta nyrkillä vatsaan ja Troy kaatui. Maassa hän oksenteli kaikkialle. Liu ei voinut muuta kuin katsoa Jeffia ihmeissään. 

"Kuinka sinä pystyit?" Hän kysyi kauhistuneena. Jeff ei ehtinyt vastata sillä he näkivät bussin tulevan ja tiesivät syytetyksi kaikesta. He juoksivat niin nopeasti kuin jaloistaan pääsivät. Kouluun päästyään he eivät kertoneet tapahtuneesta kellekään. Liu luuli sen olevan vain parin lapsen hakkaamista mutta Jeff tiesi että se oli paljon pahempaa. Se oli jotain pelottavaa. Silloin kun hän löylytti niitä lapsia, hänen eilen tuntemansa outo tunne oli voimistunut. Oikeastaan, hän oli nauttinut  niiden lasten hakkaamisesta. Outo tunne kaikkosi koulun ajaksi, mutta se outo ilo pysyi koko päivän. Kotiin päästyään äidin kysyttyä miten päivä oli mennyt, hän oli vastannut jotenkin pahaenteisellä äänellä: "Oli mahtava päivä".

Seuraavana aamuna poliisit koputtivat heidän oveensa. Kun Jeff käveli alakertaan, hän huomasi poliisit ja hänen äidinsä Margaret katsoi häntä vihaisesti.

"Nämä poliisit sanovat sinun hyökänneesi kolmen sinua pienemmän lapsen kimppuun bussipysäkillä. Olit kuulemma murtanut ranteen ja kahta puukottanut. Jeff! Katso minuun! PUUKOTTANUT! 

Jeffin katse putosi maahan joka kertoi Margaretille että se oli totta.

"Äiti, he vetivät puukot Liuta ja minua vastaan."

"Poika", sanoi toinen poliisoista, "me löysimme kolme lasta, kaksi puukotettuna ja yksi vatsa mustelmilla. Monet todistavat teidän paenneen paikalta. Tiedät mitä se kertoo meille."

Jeff tiesi ettei voisi mitenkään todistaa heidän olevan syyttömiä.

"Kutsu veljesikin tänne" Poliisi sanoi. Jeff ei tehnyt mitään. Liu oli syytön. Hän ei ollut tehnyt mitään.

"Herra, se... se olin minä. Minä pahoin pitelin ne lapset. Liu yritti estää minua." Jeff sanoi. Poliisit katsoivat toisiaan ja päättivät asian.

"No poika, näyttää siltä että vietät vuoden nuorisova..." Poliisi aloitti mutta jokin pieni, heikko ääni keskeytti.

"Odottakaa!" Liu huusi, tai oikeastaan piipitti. He kaikki katsoivat häntä pitelemässä puukkoa. Poliisit ottivat aseensa esiin ja tähtäsivät häntä. "Se olin minä! Minä hakkasin ne pikku kovikset. Tässä on jäljet todistamaan sen." Hän nosti hihaansa näyttääkseen haavat ja mustelmat, kuin hän olisi kärsivä. Poliisit nyökkäsivät toisilleen ja laittoivat Liun käsirautoihin. Jeff yritti estää, kertoa totuuden kasvot kyynelistä täynnä, mutta hänen äidinsä esti häntä sanoen ettei hänen tarvinnut valehdella Liun puolesta.

Jeff oli surun murtamana seuraavat päivät. Hän ei poistunut talostaan, ei puhunut ja söi vain vanhempiensa pakotettua, mutta silloinkin haluttomasti ja vain vähän.

 Koetti päivä jolloin Jeffin äiti Margaret herätti Jeffin kasvot säteillen kuin aurinko.

"Tänään on se päivä!" hän sanoi.

"Mikä?" Jeff kysyi toivon pilkahdus sisällään, vaikkei halunnut herätellä toiveita. Ehkä Liu vapautettaisiin aiemmin. Jos oli saatu selville, että he olivat syyttömiä, tai vain, että Liu oli syytön.

"Tänään on Billyn syntymäpäiväjuhlat!" hän sanoi iloisesti hymyillen.

Jeff vaipui taas synkkään masennukseensa ja vaikeroi: "Äiti, kai sinä vitsailet? Etkai vain odota menevän jonkun pikku kakaran synttäreihin kaiken jälkeen??

Jeffin äiti ei valittänyt vaan aukaisi Jeffin verhot ja hoputti hänet aamupalalle. Aamupala ei Jeffille maistunut. Hän koetti keksiä joitain tekosyitä jäädäkseen kotiin.

"Eihän minulla ole edes hienoja vaatteita!" hän huusi äidille, joka silitteli vaatteitaan.

"No kai sinulla jotain on..." hän sanoi lopettaen silittämisen. "Etsi nyt jotakin. Nopeasti! Juhliin on vain vähän aikaa jäljellä!"

"Tuleeko isä sinne? Tai... Liu?" Jeff kysyi nostaessaan katseensa murolautasestaan.

Margaret pysähtyi siihen paikkaan kuin olisi juuri astunut miinan päälle. Tuska erottui hänen kasvoiltaan.

"Voi Jeff sinä tiedät ettei Liu pääse! Menemme sinne kaksistaan. Isä ei pääse koska hänellä on töitä." hän sanoi ja kiirehti huoneeseensa korjaamaan kyyneleistä tahriintuneet meikkinsä. "Menehän nyt etsimään vaatteesi!"

Jeff asteli haluttomana huoneeseensa ja avasi vaatekaappinsa oven. Hän otti jokapäiväiset vaatteensa, mustat housut ja valkoisen hupparin, ja toivoi ettei Margaret huomaisi mitään.

Margaret katsoi Jeffiä nenäänsä nyrpistäen mutta ei sanonut mitään.

He ylittivät tien Barbaran ja Billyn pihalle. Sisällä ei ollut muita kuin aikuisia.

"Jeff, lapset ovat pihalla" Barbara sanoi hymyillen.

Jeff ei voinut muutakaan kuin astella kädet taskuissa pihalle. Piha oli täynnä Cowboy -pukeisia lapsia, jotka olivat ampuvinaan toisiaan muiviaseilla. Billy tuli hetken päästä Jeffin luo ja pyysi häntä mukaan.

"Ei kiitos, olen liian vanha tällaiseen" Jeff mutisi.

"Kiltti!" Billy pyysi ja oli alkavinaan itkeä.

"Okei sitten" Jeff huokaisi ja alkoi ampua muiden mukana toisiaan. Aluksi se oli Jeffin mielestä kovin vastenmielistä, mutta sitten se alkoi tuntua oikeasti hauskalta. Hän jatkoi leikkimistä kunnes kuuli pilkallisen äänen sanovan:

"Vai leikkiikö Jeff pikkukakaroiden kanssa?" Randy sanoi. Troy ja Keith hyppäsivät aidan yli Randyn seuraan. Jeff repi Cowboy -hatun päästään ja pudotti muoviaseen maahan.

"Hei, meillä taisi jäädä vähän asiat kesken". Hän sanoi nyrkkejään puristellen.

Jeff tiiraili Randyn murtunutta nenää.

"Mielestäni olemme tasoissa. Minä hakkasin sinut ja sinä saatoit minun veljeni nuorisovankilaan" Jeff mutisi.

Randyn kasvoille tuli vihaisempi ilme.

"Niinpäs saatoinkin ja tällä kertaa sinne menet sinä itse. Minä katsos en halua tasapeliä, vaan haluan voiton. Hakkasin meidät ehkä sinä päivänä, mutta et tällä kertaa!" Ja sen sanottuaan hän juoksi Jeffiä kohti ja molemmat kaatuivat maahan. Randy löi Jeffia nenään, mutta Jeff otti Randyn korvista kiinni ja löi häntä päällään. Molemmat nousivat seisomaan. Lapset olivat seisahtuneet katsomaan tapahtumaa ja nyt he kiljuivat niin että vanhemman juoksivat ulos. Ennen kuin he ehtivät tehdä mitään Randy ja hänen kaverinsa vetivät aseet taskuistaan.

"Kukaan ei sekaannu asiaan tai luodit lentävät!" Randy huusi, otti puukon esille ja puukotti Jeffiä.

Jeff kiljui kivusta ja kaatui polvilleen. Randy alkoi potkia häntä kasvoihin. Nenän murtua Jeff sai otteen Randyn jalasta ja väänsi sitä niin että Randy kaatui maahan. Jeff nousi hoipertaen ylös ja asteli muutaman askeleen takaovea kohti. Troy kuitenkin tukki hänen tiensä iva hymy kasvoillaan.

"Taidat tarvita vähän apua?" Hän sanoi, otti kiinni Jeffin hupparista ja heitti hänet päin ovea. Ovi ei ollut lukossa joten hän lennähti suoraan sisään. Randy juoksi sisälle ja alkoi potkia Jeffin selkää, kunnes Jeff alkoi yskiä jo verta.

"No niin Jeff, tappele kanssani!" Hän sanoi, auttoi Jeffin pystyyn ja pukkasi hänet keittiöön. Randy näki pullon vodkaa ja rikkoi sen Jeffin päähän.

"Tappele!" Hän huusi Jeffin korvaan ja heitti hänet makuuhuoneeseen.

Jeffin päätä huimasi, hän oli tukehtua sisällä valuvaan vereen ja hänen silmiään kirveli alkoholi. Hän näki sumeasti kuinka Randy asteli vahingoniloinen virne kasvoillaan.

"Jeff! Katso minua!" Hän otti Jeffin hiuksista kiinni ja kiskaisi siten kasvot esille. Ne olivat veriset. "Minä aiheutin veljesi vankilaan menon ja sinä vaan istut täällä sillä aikaa kun annat hänen mädäntyä siellä koko vuoden! Sinun sietäisi hävetä!"

Sillon Jeff sai taas sen oudon tunteen. Viha palasi ja hän koetti nousta välittämättä, ettei huimauksen ja vodkan takia nähnyt edes nähnyt.

"Oi, vihdoin! Nousehan tappelemaan senkin surkea lurjus!" Randy sanoi.

Silloin Jeffin sisällä  jokin napsahti. Hänen mielensä tuhoutui, kaikki se tuska tuhosi kaiken järjellisen hänen mielessään, ainoa asia, mitä hän aikoi, oli tappaa. Hän ottaa kiinni Randystä ja kaataa sen maahan. Ennen kuin Ransy ehti hämmästyksekseen reagoida, Jeff nousi hänen päälleen ja löi häntä koko voimillaan suoraan syämen kohdalle aiheuttaen sen pysähtymisen. Randyn haukkoessaan henkeään Jeff jatkoi lyömistään kunnes verta roiskui Randyn suusta ja hän veti viimeisen hengenvedon ennen kuin kuoli. Vanhemmat ja lapset olivat tulleet sisälle katsoessaan järkyttyneinä tapahtumaa. Nyt kaikki aikuiset eivät kauhustaan tehdä mitään ja lapset itkivät. Troy ja Keith olivat olleet varmoja Randyn voitosta, ja sen takia eivät hekään sydämmen lyönnin ajan tehneet mitään. Jeff huohotti ja nousi katsoen verestä punaisia käsiään. Hänen mielestään se oli niin kauniin väristä. Troy ja Keith toipuivat järkytyksestä ja alkoivat ampua aseillaan, mutta kaikki menivät huti. Jeff juoksi yläkertaan ja Troy ja Keith seurasivat häntä panosten loputtua puukot kädessään.
Jeff irroitti vessasta pyyhekoukut kun Troy pääsi ensimmäisenä ylös. Hän heilautti puukkoaan Jeffiä kohti, joka peruuttaa ja lyö Troyta koukulla niin pahasti kasvoihin, että Troy kaatui maahan. Jeffin takana Keith pudotti puukkonsa ja ottaa Jeffin kaulasta kiinni. Hän heitti Jeffin hyllyä päin niin, että hyllyllä ollut valkaisuaine levisi molempien kasvoille koko hyllyn kaatuessa. Molemmat kiljuivat ja pyyhkivät silmiään. Jeff toipui nopeammin ja heilautti koukkua Keithin päähän. Keithin maatessaan maassa vuotaen kuiviin hän hymyili uhkaavasti.

"Mikä on niin hauskaa?" Jeff kysyi sekavaisella äänellä.

Keith ottaa sytkärin käsiinsä ja sytyttää sen.

"Se, että sinä olet täysin valkaisuaineen ja alkoholin peittämänä." Hän sanoi ja Jeffin silmien laajentuessa kauhusta, Keith heitti sytkärin suoraan Jeffin kasvoihin ja tuli reagoi hänen kasvoillaan olevaan vodkaan. Tulen polttaessa hänen kasvoja, Keith nauroi kunnes tukehtui sisältä pulppuavaan vereen ja kuoli. Jeff kiljui kasvot tulessa ja hoiperteli liian lähelle rappusia, jolloin hän kaatui rappusia pitkin alan. Alas päästyään kaikki alkavat kiljua nähdessään Jeffin palavana ja melkein kuolleena. Tuli levisi Jeffin kasvoista maassa olevaan mattoon. Viimeinen asia jonka Jeff näki, oli hänen äitinsä tuskaiset kasvot ja muut koettaen sammuttaa liekkejä. Sitten hän pyörtyi.

Kun Jeff herää hänellä oli side kasvojensä ympärillä. Hän ei nähnyt mitään, mutta tunsi tikkejä kaikkialla kehossaan. Hän yrittää nousta, mutta tajuaa jonkin letkun olevan hänen kädestään kiinni. Jeff makasi siellä, ilman minkäänlaista tajua missä oli. Vihdoin, tuntien jälkeen, hän kuuli äidinsä äänen.

"Kulta, oletko kunnossa?" hän kysyy.

Jeff ei voinut vastata siteiden takia, eikä muutenkaan olisi pystynyt.

"Kultaseni, minulla on mahtavia uutisia. Sen jälkeen kun kaikki silminnäkijät kertoivat poliisille Randyn aloittaneen tappelun, he päättivät päästää Liun vapaaksi!"

Uutinen sai Jeffin melkein hyppäämään ylös sängystä, mutta hillitsi itsensä muistaessaan kädessään olevan letkun.

"Hän pääsee huomenna ja sitten voitte olla taas yhdessä."

Jeffin äiti halaa Jeffiä ja sanoo hyvästit. Seuraavan parin viikon aika Jeffin perhe vieraili hänen luonaan monesti. Sitten tuli päivä, jolloin hänen siteensä poistettiin. Hänen perheensä odotti innolla lääkärin poistaessa siteitä. Kun viimeinen side poistettiin, Margaret kiljaisi nähdessään kasvot. Liu ja Peter tuijottivat pelästyneinä hänen kasvojaan.

"Mitä? Mitä kasvoilleni on tapahtunut?" Jeff kysyi huolissaan. Hän nousi sängysta ja kiirehti vessaan. Katsoessaan peiliin hän näki, mikä oli pelästyttänyt heidät. Hänen kasvonsa olivat... Kauheat. Hänen huulensa oli  palaneet tumman punaisiksi. Hänen kasvonsa olivat vitivalkoiset ja hänen hiuksensa vaihtelivat mustasta tumman ruskeaan. Jeff katsoi silmät suurina peilikuvaansa.

"Jeff," Liu aloitti, "Ei se ole niin paha..."

"Ei paha?" Jeff sanoi, "Se on täydellinen!" Hän huudahti ja katsoi hullu ilon pilke silmissään. Sen jälkeen hän alkoi nauraa hallitsemattomasti.

Jeffin perhe katselivat yllättyneinä ja huolissaan Jeffiä.

"Jeff... oletko kunnossa?" Hänen äitinsä kysyi.

"Kunnossa? En ole koskaan ollut näin onnellinen! Katsokaa minua! Nämä kasvot sopivat täydellisesti minulle!" Jef huusi voimatta lopettaa nauramista.

"Lääkäri," Jeffin äiti aloitti katsoen pelokkaana Jeffiä.

"Niin Margaret?"

"Onko poikani... kunnossa? Tiedäthän... Päästä?" Hän sanoi voimattaan kääntää katsettaan hullusti nauravasta Jeffistä.

"Kyllä, tällainen käyttäytyminen on tyypillistä potilaalle joka on saanut yhtä suuren annoksen kipulääkettä. Jos tietenkin hänen käyttäytymisensä ei muutu parissa viikossa, tuokaa hänet takasin, niin teetämme hänelle psykologisen kokeen."

Margaret kiitti lääkäriä ja he menivät kaikki takaisin kotiin.

Myöhemmin sinä iltana, Jeffin äiti heräsi ääneen, joka tuli vessasta. Se kuulosti siltä, kuin joku nauraisi. Hän käveli hitaasti katsomaan kuka siellä oli. Kun hän katsoi vessaan, hän näki peilin kautta jotain järkyttävää. Jeff oli ottanut keittiöstä veitsen ja viiltänyt sillä hymyn poskiinsa asti.

"Jeff! Mitä sinä teet?!" hänen äitinsä kysyi järkyttyneenä.

Jeff kääntyi katsoi äitiään. Hänen äitinsä kavahti järkyttyneenä.

"En voinut hymyillä koko aikaa, vaikka halusin. Se alkoi sattua. Nyt voin hymyillä ikuisesti!

Jeffin äiti huomasi mustat ringit Jeffin silmien ympärillä, mutta ei uskaltanut puhua, peläten pahinta. Silti hän kysyi muistaessaan, että tämä oli sentään hänen poikansa.

"Jeff, silmäsi!" Ne näyttivät siltä, kuin ne eivät olisi kiinni enään koskaan.

"En voinut nähdä kasvojani. Väsyin siihen että silmäni menivät koko ajan kiinni. Poltin silmäluomeni jotta voisin nähdä kauniit uudet kasvoni aina!" Hän sanoi ja alkoi nauraa hullun lailla.

Margaret alkoi hitaasti perääntyä, nähtyä hänen poikansa alkavan seota. Jeff huomasi hänet ja vakavoittui.

"Mikä on vikana äiti? Enkö ole mielestäni kaunis?"

"Kyllä vain poika," Hän sanoi, "Tietenkin olet. Anna minun hakea isä, jotta hänkin voi nähdä kasvosi."

Hän juoksi rappuset alas makuuhuoneeseensa ja ravisteli Peteriä hereille.

"Kulta! Hae ase! Meidän on pak..." Hän lopetti nähdessään Jeffin ovella, yhä keittiö veitsi kädessään.

"Äiti, valehtelit. Valehteleminen on rumaa." Hän sanoi nuhtelevalla äänellä, jonka jälkeen hän juoksi heidän luo puukottaen molempia.

Hänen veljensä Liu heräsi ääniin. Kun hän ei hetkeen kuullut mitään, hän sulki vain silmänsä ja yritti nukahtaa uudelleen. Juuri ennen kuin hän nukahti, hän sai oudon tunteen, että joku katselisi häntä. Hän avasi silmänsä ja oli kirkua kun näki edessään Jeffin hullut kasvot. Jeff kuitenkin peitti hänen suunsa, niin ettei ääntä kuullut ja nosti hitaasti veitsen iskeäkseen. Liu yritti päästä silmät pelosta suurina pois Jeffin otteesta.

"Shhhh," Jeff sanoi, "Just Go To Sleep"

Jeff jatkoi tappamista vuosia ja poliisi etsii yhä häneen sopiviin kuvauksiin sopivaa selittämättömien murhien syypäätä. Jos näet kuvauksiin sopivan n. 17 vuotiaan, ilmoita paikalliselle poliisilaitokselle.

Jeffy, Jeffrey

• Sociopaattinen teini-ikäinen murhaaja
• Viiltää hymyt uhreilleen
• Motto: Go To Sleep
• Tappaa mielellään kivuliaasti/raa'asti
• Ei muuta motiivia kuin maailmasta "pelastaminen"
• Tappoi oman perheensä
• Perheenjäsenet: Äiti - Margaret, Isä - Peter, Pikkuveli - Liu
• Ei kuuntele armon aneluja
• Vaarallinen

Fandomissa Jeff on ehdottomasti yksi suosituimmista, ellei suosituin. Osa hänen suosiostaan johtuu hänen mielettömän hyvästä ulkonäöstään. Creepypasta perheessä Jeff on aina se ilkikurinen isoveli. Hän on tunnettu huonosta käytöksestään ja väkivaltaisista leikeistään. Hänellä on hyvin läheiset suhteet hänen ns. pikkusiskoonsa Sallyyn ja hänen ns. omaan koiraansa Smileyyn.

     

Slenderman

Slenderman on pitkä valkoinen kasvoton mies (tai hirviö tai muukalainen). Hän on 2,5 metriä pitkä ja hän on pukeutunut hienoon mustaan pukuun. Hän oli alunperin paha, niin kuin melkein kaikki creepypastas, mutta myöhemmin fanit väittivät hänen olevan oikeasti hyvä ja he alkoivat luoda teorioita miksi slenderman tappoi tai kaappasi lapsia.

Oma teoriani Slendermanista

Kadonneet lapset

Yhdessä lehdessä oli kuva katoamis tapahtumasta. Kuulemma kuvan kaikki lapset katosivat. Kukaan ei tiedä kuka heidät kaappasi, tai minne he katosivat, mutta kuvassa näkyy puun alla lasten ympäröimänä outo monikätinen pitkä mies... Saattoiko tämä olla lapset kaapannut mies? Oliko tämä sittenkään ihminen? Oliko tämä Slenderman?

 

Omasta mielestäni kuvan "slenderman" on laitetty myöhemmin photoshoppauksella, ja että voi olla, että kuvan lapset eivät ole edes kadonneet. Toisin sanoen tämä on vain ihmisten keksimä huhu.

Paloja historiasta

Slenderman sopii monien legendojen taruihin, kuten Saksan taruihin, joissa sen uskotaa olevan totta. Victor Surge löysi tämän legendan ja teki oman versionsa tarun päähahmosta, jota kutsutaan nimeltä Slender Man. Slender Man ei ollut paha taruissa. Taruissa Slender Man yritti pelastaa ihmiset kivuliaalta kuolemalta puhumalla heidät alamaailmaan ajoissa, mutta Victor Surgenin versiossa Victor kertoo sen olevan paha olio, joka tarkkailee ihmisiä joita voisi tappaa.

Väärin ymmärretty

Ihmisten luettua Victor Surgernin versioita, he alkoivat yhdistellä niitä katoamistapauksiin, joissa syyllinen oli monesti jäänyt kasvottomaksi, tosin ei kirjaimellisesti. Niin Slendermanista tuli paha hirviö, jota tulisi pelätä. Siihen aikaan Slendermanista tehtiin peli nimeltä Slender: The Eight Pages.

Siinä ensimmäistä kertaa käytettiin Slendermanista lyhennettä. Pelissä pelaaja on n. 15 vuotias tyttö, jonka pitää kerätä Slendermanin metsästä 8 ihmisen piirtämää lappua, Slendermanin etsiessä tilaisuutta hypnositoida sinut tainnuksiin. Pelaajalla on vain taskulamppu öisessä metsässä ja taskulampustakin loppuu ajan myötä akku. Lappuja kerätessä musiikki voimistuu ja pelistä tulee paljon vaikeampaa. Vuosi myöhemmin (2013) tehtiin myös edellisen pelin saatua paljon suosiota toinen peli nimeltä Slender: The Arrival. Pelistä tehtiin paljon monimutkaisempi,

Dorothy Birchin päiväkirja:


Huhtikuun 12, 1923

Oletan tämän olevan yksi viimeisimmistä vapaaehtoisista merkinnöistäni päiväkirjaani, vaikkakin Tohtori Keating käski minun kirjoittaa ylös kaikki mitä tapahtui.

 Oli kylmä ja tuulinen syksyinen päivä, muistan yhä päiväyksen. Lokakuun 5, 1918. Lizzie aj minä leikimme piilosta puidesn seassa setäni farmin takana olevalla pellolla. Oli minun vuoroni yrittää löytää hänet. Hän rakasti piiloutua.

 Laitoin kädet silmieni päälle ja nojauduin makealta tuoksuvaa tammen kuorta vasten. Laksin sataan asti ja lähdin etsimään häntä.

 Muitellessani tätä, minun olisi pitänyt huomata merkit välittömästi. Tuuli, joka oli puhaltanut idästä koko päivän, oli lakannut kokonaan, eikä metsästä kuulunut yhtään ääntä, jotka olisivat piilottaneet askelteni äänet, jotka kuuluivat selvästi kuivuneiden ja pudonneiden lehtiän päälle astuessa. Jatkoin kävelemistä syvemmälle metsään, välillä huutaen Lizzien nimeä. Lizzie ei kuitenkaan vastannut. Suuret ja vanmat puut muuttuivat yhä pidemmiksi ja pidemmiksi.
 Minun olisi pitänyt kääntyä silloin ja juosta Ed-sedän mökille, mutta jatkoin kävelemistä.

 Pysyin liikkeessä, kutsuen siskoani, hieman paniikissa nyt.Melkeimpä aina löysin hänet parissa minuutissa. Pitkät puut ympäröivät minua pian ja sumu alkoi levitä. Sitten alkoi sarja tapahtumia, jotka poltettiin mieleeni ikuisesti.

 Yhtäkkiä kuulin itkuisen huudahduksen: "Dorothy!". Se oli selvästi Lizzien ääni. Aloin juosta nyt,hengittäen raskaasti, kun kylmä ilma virtasi kurkussani. Sumu tuli nyt nopeampaa ja oli hankalaa nähdä. Sitten, minulle tuli selittämätön halu piiloutua paksumman puun taakse, jonka nopeasti toteutin. Katsoin näkisinkö Lizzietä.

 En osaa sanoa, kuinka kauan istuin siellä, vapisten puun takana. Sitten todella todella pitkä hahmo ilmestyi heikosti sumusta. Se oli mies, joka piti asua, kuten isän ystävät pankista, mutta näytti kuin hänellä olisi puujalat., kuten pelleillä Heinäkuun neljännen päivän paraatissa. Hän näytti olevan niin pitkä, että hänen päänsä kosketti lehtiä.

 Se mikä oli outoa, oli hänen kätensä. Tämä mies... seisoi sumussa monta minuuttia ja hänen kätensä heiluivat hiljalleen. Sain oudon tunteen tästä pitkästä miehestä, kuin olisin tunkeutunut johonkin, jota oli mahdotonta nähdä, suurimmaksi osaksi hänen läsnäolonsa takia.

 Sain oudon tunteen kun katsoin häntä, kuin en olisi katsonutkaan, vaan hän katsoi minua. Ei, hän katsoi minun lävitseni. Sitten tajusin, että hänen päässään oli jotakin outoa. Se näytti liikkuvan, kuin... kuin hänen kasvojensa tilalla olisi joukko mehiläisiä. Kuin hänen päänsä ei olisi paikoillaan. Se oli todella pelottavaa sillä hetkellä, ja kaikki ajatukset Lizziestä olivat pyyhkiytyneet pois. 

 Sitten, yhtä nopeasti, kuin mies oli ilmestynyt, pitkä mies oli kadonnut. Hän vain haihtui sumuun. Silloin kuulin ulinaa siinä kohden, missä mies oli seissyt. Kävelin eteempän, en jalkojeni avulla, vaan jonkin muun. En muista paljoakaan siitä hetkestä, mutta muistan kävelleeni Lizzietä kohden, joka makasi lehtien päällä ja käteni sulkeutuivat jonkin ison ja kovan ympärille, kannatellen sitä pääni yläpuolella. Sitten kaikki pimeni.

 Seuraava asia jonka muistan oli se, että istuin Ed-sedän keittiössä, isän, äidin, Ed-sedän ja poliisien ympäröimänä. He kyselivät minulta kysymyksiä ja katsoivat minua kuin tiikeriä eläintarhassa, kuin jotain vaarallista. Ilmeisesti, olin... tappanut Lizzien lyömällä kivellä häntä päähän. En muista mitään itse. Minulla on yhä ongelmia ajatella sitä, mutta olen varmaan sen takia mielisairaalassa, luulen. Jokatapauksessa, se pitkä mies vierailee yhä unissani. Toivon, että Tohtori Keating auttaa minua karkottamaan hänet ikuiseksi.

Slender Man, Slenderman, Slender, Slendy

Nykyään slenderman on monien suosikki ja se saattaa olla ainut "hyvis" creepypasta. Slenderman on hiljainen, rauhallinen, järjestystä rakastava, joka ei tee pahaa, ellei jotakuta uhata. Slendermanin kuvataan olevan creepypasta perheen rakastava, opettavainen ja huolehtiva isä tai isoveli. Sitä myös kuvataan muitten opettajana, joka opettaa muita creepypastoja käyttäytymään kiltisti.

Be careful....
He's everywhere...
Don't look him...
or He takes you...
You want to run...
but you can't...
He'll find you...
and you'll die.......