Sally

 Sinä vuonna kesä oli todella kaunis. Aurinko, niin kuin aina, paistoi lämpimästi ja pienet tuulet tekivät ilmasta raikkaan. Sää oli täydellinen. Se kesä oli sellainen, mitä Sally ei unohtaisi.

 Sally oli kahdeksan vuotias tyttö, jolla oli pitkät, kiharat, ruskeat hiukset ja raikkaan vihreät silmät. Hän oli todella kiltti ja iloinen ja teki kaikkea mitä pyydettiin. Hänen vanhempansa jumaloivat häntä. He eivät voineet pyytää enempää.

 Sally leikki ystäviensä kanssa ulkona. Hänen äitinsä katseli häntä ikkunan läpi kuivaten märkiä käsiään.
"Sally! On ruoka aika!" hän huusi.
 Sally nosti iloisen katseensa.
"Okei äiti!"

 Sally istuutui pöytään innoissaan. Hänen äitinsä toi hänelle herkullisen aterian appelsiinimehun kera.
"Kiitos äiti" Sally kiitti.
"Ole hyvä, kultaseni" äiti vastasi lämpimästi.

 Tyttö alkoi syödä sillä aikaa kun hänen äitiinsä istuutui hänen viereensä hymyillen.
"Arvaa mitä, sinun setäsi, Johnny tulee kylään" hän sanoi tytölle.
 Sally käänsi katseensa häneen leveästi hymyillen.
"Johnny-setä!" hän sanoi suu niin täynnä ruokaa, että hänen äitinsä nauroi.
"Kyllä" äiti sanoi ja silitti Sallyn hiuksia. "Hän tulee auttamaan isää töiden kanssa ja pitämään sinusta huolta. Ehkä voisimme mennä huvipuistoon yhdessä".
 Sally pureskeli nopeasti ja nielaisi suunsa tyhjäksi.
"Sarah ja Jennie myös?" hän kysyi.
 Äidin ilme muuttui mietteliääksi.
"Jos hänen vanhempansa suostuvat, niin kyllä" hän vastasi.
 Sally hymyili leveästi ja hyppäsi tuolilta. Tänä kesänä hänellä tulisi olemaan todella hauskaa.

 Lähipäivinä hänen setänsä Johnny ajoi veljensä kotiin. Hän astui ulos autosta ja venytteli hartioitaan väsyneesti.
"Johnny-setä!" Sally kiljahti ja juoksi Johnnyn avoimeen syliin.
"Hei Sally! Miten menee?" setä kysyi ja rutisti lasta.
"Leikin Sarahin ja Jenniferin kanssa" Sally vastasi hymyillen. "Äiti on sisällä. Mennään sanomaan hänelle että saavuit!"
"Kuulostaa hyvältä" Johnny sanoi naurahtaen ja asteli Sallyn kädestä kiinni pitäen taloa kohti.

"Hei Marie! Saavuin jo!" hän huusi.
"Äiti! Hän on jo täällä!" Sally huusi.
  Äiti juoksi keittiöstä iloisesti hymyillen.
"Saavuitko ongelmitta?"
"Totta kai saavuin, miksi en olisi?" Johnny vastasi ja purskahti nauruun.
 Sally juoksi ovelle ja sanoi, että hän jatkaa leikkejään kavereiden kanssa.
"Hyvä on, mutta palaa ennen kuin tulee pimeä!" Äiti huusi ja alkoi sitten keskustella Johnnyn kanssa.
"Kyllä äiti!" Sally vastasi ja riensi ulos.

 Ruoka-aikaan Sallyn isä saapui kotiin iloisena nähdessään veljensä saapuneen. Hän kätteli ja halasi Johnnya.
"Hauska tavata sinua taas. Miten voit?" hän kysyi.
"Erosin Karenin kanssa" Johnny vastasi kolkosti.
"Ai, miten hirveää, olen pahoillani..."
 Johnny nosti katseensa häneen hymyillen.
"Ei, se on ihan hyvä. Minä olen ihan hyvin. Voin elää vapaasti ilman että joku vaatii tietää missä olen ja mitä teen" hän sanoi ja nauroi.

 Molemmat miehet hymyilivät, kun he kävelivät ruokapöytään.
"Mmm... Marie, tämä maistuu hyvälle".
"Kiitos. Olen iloinen että pidät siitä".
"Äiti, tämä on taivaallista!"
 Aikuiset nauroivat lapsen kommentille.

 Lautaset alkoivat vähä vähältä tyhjentyä, ja Sally alkoi haukotella yhä useammin ja hieroa silmiään pikku käsillään. Hänen äitinsä hieroi hänen hiuksiaan lempeästi.
"Näyttää siltä että joku alkaa olla vähän väsynyt. Aika mennä nukkumaan" hän sanoi.
 Sally nyökkäsi, hyppäsi tuolistaan ja vei lautasensa keittiöön. Hänen äitinsä nousi saattaakseen hänt sänkyyn, mutta Johnny pysäytti hänet.
"Minä vien hänet" hän sanoi lempeästi hymyillen.
"Kiitos Johnny".

 Johnny seurasi Sallya hänen huoneeseen ja sulki oven perässään.
"Tarvitsetko apua?" hän kysyi tytöltä, joka nyökkäsi leikillisesti.
"Hmm... katsotaan mitä sinulla on...." Johnny sanoi, leikkiin mukaan menien, ja alkoi selata pyjamoita.
"Ahaa, sinulla on mansikka kuvioinen pyjama! Olen varma, että jos laitat sen päällesi, unesi tuoksuvat niiltä".
 Sally nauroi, mutta pudisti päätään haluten leikkiä lisää. Hänen setänsä ymmärsi, mitä hän halusi, ja laittoi pyjaman takaisin. Sitten hän otti toisen, jossa oli yksi yksisarvinen.
"Eikö? No entä sitten tämä? Sinusta tulisi prinsessa, vai mitä?" hän sanoi ja hymyili viekkaasti.
 Sallyn silmät suurenivat ja hän taputti innokkaasti.

 Hän otti ojennetun pyjaman, laittoi sen sängylle ja alkoi avata paitansa nappeja, kun setä tuli hänen luokseen.
"Osaan kyllä riisuutua itsekin" Sally sanoi leveästi hymyillen.
 Setä hymähti ja työnsi hellävaraisesti Sallyn kädet tieltään.
"Olen varma että osaat, mutta... olet väsynyt ja miksi en auttaisi sinua?" hän kysyi hymyillen ja jatkoi mistä  Sally aloitti.

 Kun paidan napit olivat auki, hän veti paidan pois ja tökkäsi sitten Sallyn vatsaa, niin että Sally nauroi. Johnny hymyili uudestaan ja veti tytön housutkin alas. Sitten hän puki hänelle hänen pyjamansa huolehtien, että Sallyn pikku kätöset pujahtivat oikeista rei-istä.
"Jaaa valmista!" hän sanoi iloisesti katsoen tytön leveää hymyä.
 Hän otti käsiinsä Sallyn vaatteet sillä aikaa kun Sally hyppäsi sängyn päälle.

 Johnny katsoi Sallyyn hymyillen ja henkäisi, aikoen sanoa jotain, mutta ovi avautui sillä hetkellä. Avaja oli Sallyn äiti.
"Oletko valmis nukkumaan?" äiti kysyi lämpimästi.
 Johnny kiiruhti nopeasti sängyn luo.
"A-Aioin juuri pedata hänet... Kai se sopii?" hän kysyi.
"Totta kai" äiti vastasi ja antoi suukon Sallyn otsalle. "Hyvää yötä rakkaani".
"Hyvää yötä äiti" tyttö vastasi.
 Äiti silitti lapsen otsaa ja otti sitten Johnnylta Sallyn vaatteet ja lähti.
 Johnny sulki oven hänen perässään ja lukitsi sen. Hän sammutti valot niin, että vain yölamppu valaisi huonetta,ja hymyili sitten olkansa yli Sallylle verta hyytävästi.

 Seuraavina päivinä Sallyn äiti seurasi lastaan ja huomasi, ettei Sally käyttäytynyt normaalisti. Hän ei hymyillyt, nauranut tai ollut muutenkaan iloinen niin kuin ennen.
 Hän otti Sallyn kädestä kiinni ennen kuin tämä ehti juosta ulos leikkimään ystäviensä kanssa. Sally katsahti häneen hämmentyneenä.
"Kulta, oletko kunnossa?" äiti kysyi häneltä huolestuneena polvistuen hänen korkeudelle.
 Sally alkoi itkeä ja äidin silmät rävähtivät suuriksi.
"Sally?!"
"Äiti, minä en halunnut kosk-" hän aloitti.
"Mitä et halunnut tehdä?" äiti painosti häntä huolestuneena.
"Minä en halunnut leikkiä. En halunnut leikkiä hänen leikkiään" Sally itki ja rutisti sitten äitiänsä kovasti. "Hän... koski min-... hän pakotti minut koskemaan sitä".
 Hänen äitinsä rutisti vastaan ja silitti tämän hiuksia.
"Ei mitään hätää, äiti on tässä. Se oli vain painajainen, ei muuta" äiti lohdutti otsa rypyssä.
 Oliko tyttö nähnyt vain painajaista?
"Kaikki on hyvin, okei? Älä huolehdi" äiti sanoi ja erkani Sallysta katsoakseen häntä silmiin.
 Sally hymyili hänelle entiseen tapaan.
 Äiti antoi hänelle suukon otsaan.
"Ja nyt, menehän pesemään kasvosi. Ethän halua mennä ulos tuollaisena".
 Sally väläytti hänelle taas hymyn ja kipaisi sitten kylpyhuoneeseen.

 Myöhemmin sinä iltana Johnny ja Sallyn isä palasivat kotiin jatkamaan työskentelyä. Frank henkäisi syvään ja hymyili Sallylle vastaten tervehdykseen. Hän paukautti auton oven kiinni ja lukitsi sen. Myös Johnny  hymyili oven juurella seisovalle Sallylle ja vilkutti. Sallyn iloinen hymy hyytyi, mutta hän vastasi pikaisesti tervehdykseen, ennen kuin kipaisi pois.

Kun Johnny astui taloon, hän kuuli vanhempien keskustelua keittiöstä, oven toisella puolen:

"Sally mitä?" Frank kysyi järkyttyneenä.

"Hän näki painajaista, todella pahaa. Hän sanoi Hän kosketti minua" äiti kertoi kiihtyneenä.

"No, kuka hitto on Hän?" mies kysyi, ja raivo kuului hänen äänestään.

"En minä tiedä, kulta... Se oli vain painajainen, halusin vain ilmoittaa sinulle mitä hänelle on käynyt ja miksi hän käyttäytyy niin oudosti" äiti sanoi surullisena.

Johnny puristi kätendä yhteen hurjistuneena, mutta sitten hän rauhoittui nopeasti nosti hymyn huulilleen, ja astui sisään keittiöön.

"Voi... keskeytinkö jotain?" hän kysyi ja pariskunta pudisti päätään.

Johnny hymyili uudelleen ja nyökäytti auton suuntaan "Menen kauppaan, tarvitsetko jotakin, Marie?"

Nainen hymyili ja katsoi ympärilleen.
"Kyllä oikeastaan. Toisitko vähän munia, maitoa, leipää ja mehua?"

Johnny nyökäytti ja oli lähteä ennen kuin hän pysähtyi.

"Sally halusi myös tulla mukaan, halusin vain ilmoittaa"

Marie hymyili hänelle "Kiitos, Johnny"

Johnny nyökkäsi uudelleen ja käänsi katseensa ystäviensä kanssa leikkivään Sallyyn.

"Sally!" hän kutsui ja kilisteli avaimiaan astellen kevyesti kohti autoa.

Sally nosti katseensa ja katsoi häntä.

"Mennään ostoksille"

Johnny avasi auton oven ja viittasi Sallya tulemaan. Sally jäi hetkeksi paikalleen ja siveli alla olevaa pehmeää nurmea.

"Palaan kohta takaisin, olkaa kilttejä, pitäkää Mazapanista ja Lilystä huolta" hän sanoi ystävilleen.

Jennie ja Sarah nyökkäsivät ja ottivat hänen nuket syliinsä. Sally nousi ja asteli allapäin kohti autoa, jonne hän istahti takapenkille.

"Tietääkö äiti että menen kanssasi?" hän kysyi.

Johnny nyökkäsi ja käynnisti auton.

"Kyllä, hän haluaa että ostamme ruoka tarvikkeita, ehkä voin saada siitä jotain"

Hän hymyili leveästi tytölle ja tämä vastasi väkisin hymyyn. Hetken päästä he olivat jo tiellä ja Sally katseli maisemia. Hän tunnisti kaupalle menevän tien ja puristi hämmentyneesti kätensä nyrkkiin kun auto ei kääntynytkään sille tielle.

"Johnny-setä, ohitit juuri kaupan..." hän sanoi ja osoitti tavarataloa.

Johnny ei vastannut vaan jatkoi ajamista leveä hymy kasvoillaan. Tyttö katseli kuinka kauppa oli koko ajan kauempana ja kauempana... Vasta kun he pysähtyivät puiston parkkipaikkaan, tyttö tajusi etteivät he olleet menossakaan ostoksille. Mutta eihän kukaan mennyt puistolle sunnuntaina?

Sally hermostui ja hänen hengityksensä tiheni. Johnny sammutti moottorin ja kääntyi katsomaan häntä vihaa leiskuen.

"Minä sanoin ettet sanoisi mitään äidille, vai sanoinko?" hän kysyi ja katsoi tiukasti tyttöön joka pudisti päätään itseään puolustaen.

"Et pelaa reilusti, Sally"

Hän nojautui taaksepäin ja veti Sallyn etupenkille.

"Sanoit että leikkisit kanssani. Valehtelit"

Hän aukaisi auton oven ja tönäisi Sallyn ulos niin että tämä kaatui.

"Sääntöjen rikkojaa pitää rankaista" hän sanoi ja astui ulos autosta vyötään avaten.


"Pariskunta löysi 8 vuotiaan tytön ruumiin kaupungin puistosta 9PM. Tyttö oli Sally Williams." nainen uutisista kertoi ja pudisti päätään surullisena.

Nuori teini-ikäinen sammutti television ja huokaisi. Hän oli pitkästä aikaa yksin kotona, mutta televisiosta ei tullut mitään hyvää katsottavaa.

Hän laahusti huoneeseensa jä käpertyi väsyneenä peiton alle.

Henken päästä hän aukaisi silmänsä.

"Voin vaikka vannoa, että suljin oven ennen kuin lysähdin sänkyyn, mutta näköjään unohdin..." hän mumisi itsekseen ja kipaisi huoneen poikki ja sulki ovensa.

Hän ei ehtinyt kuitenkaan takaisin sänkyyn, sillä valittava itku tunkeutui hänen korviinsa ja sai hänet kangistumaan kauhusta.

Hän käännähti ja aukaisi oven. Itku kuului nyt kovempaa ja se kuulosti ihan lapsen itkulta. Tyttö asteli varovaisesti pitkin hämärää käytävää ja nyyhkyttely voimistui. Melkein eteiseen päästyään, hänen henkensä salpautui. Käytävän päässä, avoimesta ikkunasta tuleva kuunvalo valaisi pientä, itkevää tyttöä.

Nuori nielaisi palasen kurkustaan ja änkytti: "Kuka... Kuka olet? Ja miten pääsit sisälle?"

Itku lopahti ja hitaasti tyttö kohotti kasvonsa tärisevien käsiensä takaa ja katsoi väännähdellen tyttöön. Veri valui hänen päästään ja peitti pian kyyneleet, kastellen tämän kädet.

Veri jatkui valumistaan kunnes se tahrasi tytön hiukset ja rikkinäiset vaatteetkin. Hänen kirkkaina loistavien silmien lävitse saattoi nähdä tämän sieluun asti.

"Tämä on minun kotini" tyttö sai vaivoin sanotuksi.

Hän otti varovasti askeleen lähemmäksi nuorta teiniä ja alkoi sitten värähdellen taaperrella lähemmäksi. Hänen jalkansa olivat paljaat, likaiset ja täynnä naarmuja, ihan kuin hän olisi kontannut maassa. Hänen mekkonsa oli riekaleina lopusta.

Sally luki tytön mekossa.

"Haluatko leikkiä kanssani?" tyttö kysyi ja väänsi leveän hymyn, joka sekin värjäytyi verestä. "Leiki kanssani..."

Sally
 Sally on creepypasta perheen pikkutyttö ja kaikkien lellikki. Ei ole ketään, joka ei voisi sanoa "ei" tuolle suloiselle lapsukaiselle... ellei hän sitten kysy jo sadatta kertaa "haluaisitko leikkiä kanssani" sinä samana päivänä. Jeff the Killer on läheisin hänelle. Jeff on aina ollut hänelle kuin isoveli, myös kiusaamisessa.

                         

Hänellä on myös erityisen hyvä suhde BENiin, mutta kuka tietää... ehkä shippaajat.