Tarina:
(kerron sen lyhyesti mutta jos haluat lukea sen pienillä yksityiskohdilla voit lukea sen ihan loppuun laittamastani linkistä)
Jeffin perhe muutti eräänä päivänä uuteen naapurustoon, Jeffin isän ylennyksen ansiosta.
Heti ensimmäisenä päivänä tuli uusi naapuri Barbara ja hänen poikansa Billy tervehtimään uusia tulokkaita ja kutsumaan heitä Billyn syntymäpäiville. Vaikka Jeff ja Liu eivät pitäneet ajatuksesta, heidän äitinsä Margaret ennätti sanoa heidän tulevan.
Myöhemmin Jeff kysyy äidiltään kiukkuisesti miksi oli luvannut sellaista, vaikka hän oli huomannut etteivät he pitäneet ajatuksesta. Margaret selitti että heidän täytyy tutustua uusiin naapureihin ja näyttää, minkalaisia he olivat. Jeff jätti asian siihen, sillä tiesi, ettei saisi äitiänsä muuttamaan ajatustaan ja perumaan kutsun. Hän meni suuttuneena huoneeseensa ja meni sängylle makaamaan. Kattoa tuijottaessa hän sai oudon tunteen... Ei kipua vaan... Hän ei tiennyt mitä.
Seuraavana päivänä oli heidän ensimmäinen koulupäivä. Jeff ja hänen pikkuveljensä Liu kävelivät yhdessä bussipysäkille. Bussia odottaessa, joku lapsi skeittilaudalla hyppäsi heidän ylitseen, vain senttejen päässä heidän sylistään. Molemmat yllättyivät: "Hei, mitä helvettiä?!"
Lapsi kääntyi suu virneessä ja potkaisi skeittilautansa ilmaan ja nappasi sen käsillään. Mukaan ilmestyi kaksi muuta lasta. Toinen oli hoikka, kun taas toinen jättikokoinen.
"Jaahas, näyttää että täällä on tuoretta lihaa. No, kun olette uusia täällä, haluaisin esitellä meidät. Tuo tuolla on Kheit..." Hän osoitti hoikkaa lasta. "Ja tuo tuossa on Troy." Hän osoitti lihavaa lasta. "Ja minä," sanoi ensimmäinen lapsi, "olen Randy. Kuten varmaan tiedätte, kaikkia lapsia veloitetaan bussista." Hän sanoi ilkeästi hymyillen ja ojensi kätensä Liun lompakon suuntaan. Liu nousi lyödäkseen lapselta tajun kankaalle, mutta yksi hänen kavereistaan vetäisi puukon esille.
"Toivoin teidän olevan yhteystyöhaluisempia" Randy sanoi muka surullisella äänellä. Randy käveli Liun luo ja otti lompakon väkisin.
"Kuules nyt pikku kovis, Jeff sanoi varoittavalla äänellä, anna pikkuveljeni lompakko takaisin tai muuten..."
"Ai, mitä aiot tehdä?" Randy kysyi pilkallisesti ja hän nauroi kavereidensa mukana.
Jeff harppasi parilla askeleella Randyn luo ja veti häntä turpaansa. Randy tarrasi kiinni kasvoihinsa ja nauru lopahti heti. Jeff mursi hänen ranteensa. Randy kiljui. Jeff nappasi puukon hänen murtuneesta kädestään. Kheit ja Troy juoksivat Jeffiä kohti, mutta Jeff oli liian nopea. Hän tönäisi Randyn maahan ja kun Kheit löi, hän väisti ja puukotti käteen. Kheit pudotti veitsensä ja kaatui maahan huutaen. Troy yritti myös, mutta Jeff ei nytten tarvinnut edes veistä. Hän vain löi Troyta nyrkillä vatsaan ja Troy kaatui. Maassa hän oksenteli kaikkialle. Liu ei voinut muuta kuin katsoa Jeffia ihmeissään.
"Kuinka sinä pystyit?" Hän kysyi kauhistuneena. Jeff ei ehtinyt vastata sillä he näkivät bussin tulevan ja tiesivät syytetyksi kaikesta. He juoksivat niin nopeasti kuin jaloistaan pääsivät. Kouluun päästyään he eivät kertoneet tapahtuneesta kellekään. Liu luuli sen olevan vain parin lapsen hakkaamista mutta Jeff tiesi että se oli paljon pahempaa. Se oli jotain pelottavaa. Silloin kun hän löylytti niitä lapsia, hänen eilen tuntemansa outo tunne oli voimistunut. Oikeastaan, hän oli nauttinut niiden lasten hakkaamisesta. Outo tunne kaikkosi koulun ajaksi, mutta se outo ilo pysyi koko päivän. Kotiin päästyään äidin kysyttyä miten päivä oli mennyt, hän oli vastannut jotenkin pahaenteisellä äänellä: "Oli mahtava päivä".
Seuraavana aamuna poliisit koputtivat heidän oveensa. Kun Jeff käveli alakertaan, hän huomasi poliisit ja hänen äidinsä Margaret katsoi häntä vihaisesti.
"Nämä poliisit sanovat sinun hyökänneesi kolmen sinua pienemmän lapsen kimppuun bussipysäkillä. Olit kuulemma murtanut ranteen ja kahta puukottanut. Jeff! Katso minuun! PUUKOTTANUT!
Jeffin katse putosi maahan joka kertoi Margaretille että se oli totta.
"Äiti, he vetivät puukot Liuta ja minua vastaan."
"Poika", sanoi toinen poliisoista, "me löysimme kolme lasta, kaksi puukotettuna ja yksi vatsa mustelmilla. Monet todistavat teidän paenneen paikalta. Tiedät mitä se kertoo meille."
Jeff tiesi ettei voisi mitenkään todistaa heidän olevan syyttömiä.
"Kutsu veljesikin tänne" Poliisi sanoi. Jeff ei tehnyt mitään. Liu oli syytön. Hän ei ollut tehnyt mitään.
"Herra, se... se olin minä. Minä pahoin pitelin ne lapset. Liu yritti estää minua." Jeff sanoi. Poliisit katsoivat toisiaan ja päättivät asian.
"No poika, näyttää siltä että vietät vuoden nuorisova..." Poliisi aloitti mutta jokin pieni, heikko ääni keskeytti.
"Odottakaa!" Liu huusi, tai oikeastaan piipitti. He kaikki katsoivat häntä pitelemässä puukkoa. Poliisit ottivat aseensa esiin ja tähtäsivät häntä. "Se olin minä! Minä hakkasin ne pikku kovikset. Tässä on jäljet todistamaan sen." Hän nosti hihaansa näyttääkseen haavat ja mustelmat, kuin hän olisi kärsivä. Poliisit nyökkäsivät toisilleen ja laittoivat Liun käsirautoihin. Jeff yritti estää, kertoa totuuden kasvot kyynelistä täynnä, mutta hänen äidinsä esti häntä sanoen ettei hänen tarvinnut valehdella Liun puolesta.
Jeff oli surun murtamana seuraavat päivät. Hän ei poistunut talostaan, ei puhunut ja söi vain vanhempiensa pakotettua, mutta silloinkin haluttomasti ja vain vähän.
Koetti päivä jolloin Jeffin äiti Margaret herätti Jeffin kasvot säteillen kuin aurinko.
"Tänään on se päivä!" hän sanoi.
"Mikä?" Jeff kysyi toivon pilkahdus sisällään, vaikkei halunnut herätellä toiveita. Ehkä Liu vapautettaisiin aiemmin. Jos oli saatu selville, että he olivat syyttömiä, tai vain, että Liu oli syytön.
"Tänään on Billyn syntymäpäiväjuhlat!" hän sanoi iloisesti hymyillen.
Jeff vaipui taas synkkään masennukseensa ja vaikeroi: "Äiti, kai sinä vitsailet? Etkai vain odota menevän jonkun pikku kakaran synttäreihin kaiken jälkeen??
Jeffin äiti ei valittänyt vaan aukaisi Jeffin verhot ja hoputti hänet aamupalalle. Aamupala ei Jeffille maistunut. Hän koetti keksiä joitain tekosyitä jäädäkseen kotiin.
"Eihän minulla ole edes hienoja vaatteita!" hän huusi äidille, joka silitteli vaatteitaan.
"No kai sinulla jotain on..." hän sanoi lopettaen silittämisen. "Etsi nyt jotakin. Nopeasti! Juhliin on vain vähän aikaa jäljellä!"
"Tuleeko isä sinne? Tai... Liu?" Jeff kysyi nostaessaan katseensa murolautasestaan.
Margaret pysähtyi siihen paikkaan kuin olisi juuri astunut miinan päälle. Tuska erottui hänen kasvoiltaan.
"Voi Jeff sinä tiedät ettei Liu pääse! Menemme sinne kaksistaan. Isä ei pääse koska hänellä on töitä." hän sanoi ja kiirehti huoneeseensa korjaamaan kyyneleistä tahriintuneet meikkinsä. "Menehän nyt etsimään vaatteesi!"
Jeff asteli haluttomana huoneeseensa ja avasi vaatekaappinsa oven. Hän otti jokapäiväiset vaatteensa, mustat housut ja valkoisen hupparin, ja toivoi ettei Margaret huomaisi mitään.
Margaret katsoi Jeffiä nenäänsä nyrpistäen mutta ei sanonut mitään.
He ylittivät tien Barbaran ja Billyn pihalle. Sisällä ei ollut muita kuin aikuisia.
"Jeff, lapset ovat pihalla" Barbara sanoi hymyillen.
Jeff ei voinut muutakaan kuin astella kädet taskuissa pihalle. Piha oli täynnä Cowboy -pukeisia lapsia, jotka olivat ampuvinaan toisiaan muiviaseilla. Billy tuli hetken päästä Jeffin luo ja pyysi häntä mukaan.
"Ei kiitos, olen liian vanha tällaiseen" Jeff mutisi.
"Kiltti!" Billy pyysi ja oli alkavinaan itkeä.
"Okei sitten" Jeff huokaisi ja alkoi ampua muiden mukana toisiaan. Aluksi se oli Jeffin mielestä kovin vastenmielistä, mutta sitten se alkoi tuntua oikeasti hauskalta. Hän jatkoi leikkimistä kunnes kuuli pilkallisen äänen sanovan:
"Vai leikkiikö Jeff pikkukakaroiden kanssa?" Randy sanoi. Troy ja Keith hyppäsivät aidan yli Randyn seuraan. Jeff repi Cowboy -hatun päästään ja pudotti muoviaseen maahan.
"Hei, meillä taisi jäädä vähän asiat kesken". Hän sanoi nyrkkejään puristellen.
Jeff tiiraili Randyn murtunutta nenää.
"Mielestäni olemme tasoissa. Minä hakkasin sinut ja sinä saatoit minun veljeni nuorisovankilaan" Jeff mutisi.
Randyn kasvoille tuli vihaisempi ilme.
"Niinpäs saatoinkin ja tällä kertaa sinne menet sinä itse. Minä katsos en halua tasapeliä, vaan haluan voiton. Hakkasin meidät ehkä sinä päivänä, mutta et tällä kertaa!" Ja sen sanottuaan hän juoksi Jeffiä kohti ja molemmat kaatuivat maahan. Randy löi Jeffia nenään, mutta Jeff otti Randyn korvista kiinni ja löi häntä päällään. Molemmat nousivat seisomaan. Lapset olivat seisahtuneet katsomaan tapahtumaa ja nyt he kiljuivat niin että vanhemman juoksivat ulos. Ennen kuin he ehtivät tehdä mitään Randy ja hänen kaverinsa vetivät aseet taskuistaan.
"Kukaan ei sekaannu asiaan tai luodit lentävät!" Randy huusi, otti puukon esille ja puukotti Jeffiä.
Jeff kiljui kivusta ja kaatui polvilleen. Randy alkoi potkia häntä kasvoihin. Nenän murtua Jeff sai otteen Randyn jalasta ja väänsi sitä niin että Randy kaatui maahan. Jeff nousi hoipertaen ylös ja asteli muutaman askeleen takaovea kohti. Troy kuitenkin tukki hänen tiensä iva hymy kasvoillaan.
"Taidat tarvita vähän apua?" Hän sanoi, otti kiinni Jeffin hupparista ja heitti hänet päin ovea. Ovi ei ollut lukossa joten hän lennähti suoraan sisään. Randy juoksi sisälle ja alkoi potkia Jeffin selkää, kunnes Jeff alkoi yskiä jo verta.
"No niin Jeff, tappele kanssani!" Hän sanoi, auttoi Jeffin pystyyn ja pukkasi hänet keittiöön. Randy näki pullon vodkaa ja rikkoi sen Jeffin päähän.
"Tappele!" Hän huusi Jeffin korvaan ja heitti hänet makuuhuoneeseen.
Jeffin päätä huimasi, hän oli tukehtua sisällä valuvaan vereen ja hänen silmiään kirveli alkoholi. Hän näki sumeasti kuinka Randy asteli vahingoniloinen virne kasvoillaan.
"Jeff! Katso minua!" Hän otti Jeffin hiuksista kiinni ja kiskaisi siten kasvot esille. Ne olivat veriset. "Minä aiheutin veljesi vankilaan menon ja sinä vaan istut täällä sillä aikaa kun annat hänen mädäntyä siellä koko vuoden! Sinun sietäisi hävetä!"
Sillon Jeff sai taas sen oudon tunteen. Viha palasi ja hän koetti nousta välittämättä, ettei huimauksen ja vodkan takia nähnyt edes nähnyt.
"Oi, vihdoin! Nousehan tappelemaan senkin surkea lurjus!" Randy sanoi.
Silloin Jeffin sisällä jokin napsahti. Hänen mielensä tuhoutui, kaikki se tuska tuhosi kaiken järjellisen hänen mielessään, ainoa asia, mitä hän aikoi, oli tappaa. Hän ottaa kiinni Randystä ja kaataa sen maahan. Ennen kuin Ransy ehti hämmästyksekseen reagoida, Jeff nousi hänen päälleen ja löi häntä koko voimillaan suoraan syämen kohdalle aiheuttaen sen pysähtymisen. Randyn haukkoessaan henkeään Jeff jatkoi lyömistään kunnes verta roiskui Randyn suusta ja hän veti viimeisen hengenvedon ennen kuin kuoli. Vanhemmat ja lapset olivat tulleet sisälle katsoessaan järkyttyneinä tapahtumaa. Nyt kaikki aikuiset eivät kauhustaan tehdä mitään ja lapset itkivät. Troy ja Keith olivat olleet varmoja Randyn voitosta, ja sen takia eivät hekään sydämmen lyönnin ajan tehneet mitään. Jeff huohotti ja nousi katsoen verestä punaisia käsiään. Hänen mielestään se oli niin kauniin väristä. Troy ja Keith toipuivat järkytyksestä ja alkoivat ampua aseillaan, mutta kaikki menivät huti. Jeff juoksi yläkertaan ja Troy ja Keith seurasivat häntä panosten loputtua puukot kädessään.
Jeff irroitti vessasta pyyhekoukut kun Troy pääsi ensimmäisenä ylös. Hän heilautti puukkoaan Jeffiä kohti, joka peruuttaa ja lyö Troyta koukulla niin pahasti kasvoihin, että Troy kaatui maahan. Jeffin takana Keith pudotti puukkonsa ja ottaa Jeffin kaulasta kiinni. Hän heitti Jeffin hyllyä päin niin, että hyllyllä ollut valkaisuaine levisi molempien kasvoille koko hyllyn kaatuessa. Molemmat kiljuivat ja pyyhkivät silmiään. Jeff toipui nopeammin ja heilautti koukkua Keithin päähän. Keithin maatessaan maassa vuotaen kuiviin hän hymyili uhkaavasti.
"Mikä on niin hauskaa?" Jeff kysyi sekavaisella äänellä.
Keith ottaa sytkärin käsiinsä ja sytyttää sen.
"Se, että sinä olet täysin valkaisuaineen ja alkoholin peittämänä." Hän sanoi ja Jeffin silmien laajentuessa kauhusta, Keith heitti sytkärin suoraan Jeffin kasvoihin ja tuli reagoi hänen kasvoillaan olevaan vodkaan. Tulen polttaessa hänen kasvoja, Keith nauroi kunnes tukehtui sisältä pulppuavaan vereen ja kuoli. Jeff kiljui kasvot tulessa ja hoiperteli liian lähelle rappusia, jolloin hän kaatui rappusia pitkin alan. Alas päästyään kaikki alkavat kiljua nähdessään Jeffin palavana ja melkein kuolleena. Tuli levisi Jeffin kasvoista maassa olevaan mattoon. Viimeinen asia jonka Jeff näki, oli hänen äitinsä tuskaiset kasvot ja muut koettaen sammuttaa liekkejä. Sitten hän pyörtyi.
Kun Jeff herää hänellä oli side kasvojensä ympärillä. Hän ei nähnyt mitään, mutta tunsi tikkejä kaikkialla kehossaan. Hän yrittää nousta, mutta tajuaa jonkin letkun olevan hänen kädestään kiinni. Jeff makasi siellä, ilman minkäänlaista tajua missä oli. Vihdoin, tuntien jälkeen, hän kuuli äidinsä äänen.
"Kulta, oletko kunnossa?" hän kysyy.
Jeff ei voinut vastata siteiden takia, eikä muutenkaan olisi pystynyt.
"Kultaseni, minulla on mahtavia uutisia. Sen jälkeen kun kaikki silminnäkijät kertoivat poliisille Randyn aloittaneen tappelun, he päättivät päästää Liun vapaaksi!"
Uutinen sai Jeffin melkein hyppäämään ylös sängystä, mutta hillitsi itsensä muistaessaan kädessään olevan letkun.
"Hän pääsee huomenna ja sitten voitte olla taas yhdessä."
Jeffin äiti halaa Jeffiä ja sanoo hyvästit. Seuraavan parin viikon aika Jeffin perhe vieraili hänen luonaan monesti. Sitten tuli päivä, jolloin hänen siteensä poistettiin. Hänen perheensä odotti innolla lääkärin poistaessa siteitä. Kun viimeinen side poistettiin, Margaret kiljaisi nähdessään kasvot. Liu ja Peter tuijottivat pelästyneinä hänen kasvojaan.
"Mitä? Mitä kasvoilleni on tapahtunut?" Jeff kysyi huolissaan. Hän nousi sängysta ja kiirehti vessaan. Katsoessaan peiliin hän näki, mikä oli pelästyttänyt heidät. Hänen kasvonsa olivat... Kauheat. Hänen huulensa oli palaneet tumman punaisiksi. Hänen kasvonsa olivat vitivalkoiset ja hänen hiuksensa vaihtelivat mustasta tumman ruskeaan. Jeff katsoi silmät suurina peilikuvaansa.
"Jeff," Liu aloitti, "Ei se ole niin paha..."
"Ei paha?" Jeff sanoi, "Se on täydellinen!" Hän huudahti ja katsoi hullu ilon pilke silmissään. Sen jälkeen hän alkoi nauraa hallitsemattomasti.
Jeffin perhe katselivat yllättyneinä ja huolissaan Jeffiä.
"Jeff... oletko kunnossa?" Hänen äitinsä kysyi.
"Kunnossa? En ole koskaan ollut näin onnellinen! Katsokaa minua! Nämä kasvot sopivat täydellisesti minulle!" Jef huusi voimatta lopettaa nauramista.
"Lääkäri," Jeffin äiti aloitti katsoen pelokkaana Jeffiä.
"Niin Margaret?"
"Onko poikani... kunnossa? Tiedäthän... Päästä?" Hän sanoi voimattaan kääntää katsettaan hullusti nauravasta Jeffistä.
"Kyllä, tällainen käyttäytyminen on tyypillistä potilaalle joka on saanut yhtä suuren annoksen kipulääkettä. Jos tietenkin hänen käyttäytymisensä ei muutu parissa viikossa, tuokaa hänet takasin, niin teetämme hänelle psykologisen kokeen."
Margaret kiitti lääkäriä ja he menivät kaikki takaisin kotiin.
Myöhemmin sinä iltana, Jeffin äiti heräsi ääneen, joka tuli vessasta. Se kuulosti siltä, kuin joku nauraisi. Hän käveli hitaasti katsomaan kuka siellä oli. Kun hän katsoi vessaan, hän näki peilin kautta jotain järkyttävää. Jeff oli ottanut keittiöstä veitsen ja viiltänyt sillä hymyn poskiinsa asti.
"Jeff! Mitä sinä teet?!" hänen äitinsä kysyi järkyttyneenä.
Jeff kääntyi katsoi äitiään. Hänen äitinsä kavahti järkyttyneenä.
"En voinut hymyillä koko aikaa, vaikka halusin. Se alkoi sattua. Nyt voin hymyillä ikuisesti!
Jeffin äiti huomasi mustat ringit Jeffin silmien ympärillä, mutta ei uskaltanut puhua, peläten pahinta. Silti hän kysyi muistaessaan, että tämä oli sentään hänen poikansa.
"Jeff, silmäsi!" Ne näyttivät siltä, kuin ne eivät olisi kiinni enään koskaan.
"En voinut nähdä kasvojani. Väsyin siihen että silmäni menivät koko ajan kiinni. Poltin silmäluomeni jotta voisin nähdä kauniit uudet kasvoni aina!" Hän sanoi ja alkoi nauraa hullun lailla.
Margaret alkoi hitaasti perääntyä, nähtyä hänen poikansa alkavan seota. Jeff huomasi hänet ja vakavoittui.
"Mikä on vikana äiti? Enkö ole mielestäni kaunis?"
"Kyllä vain poika," Hän sanoi, "Tietenkin olet. Anna minun hakea isä, jotta hänkin voi nähdä kasvosi."
Hän juoksi rappuset alas makuuhuoneeseensa ja ravisteli Peteriä hereille.
"Kulta! Hae ase! Meidän on pak..." Hän lopetti nähdessään Jeffin ovella, yhä keittiö veitsi kädessään.
"Äiti, valehtelit. Valehteleminen on rumaa." Hän sanoi nuhtelevalla äänellä, jonka jälkeen hän juoksi heidän luo puukottaen molempia.
Hänen veljensä Liu heräsi ääniin. Kun hän ei hetkeen kuullut mitään, hän sulki vain silmänsä ja yritti nukahtaa uudelleen. Juuri ennen kuin hän nukahti, hän sai oudon tunteen, että joku katselisi häntä. Hän avasi silmänsä ja oli kirkua kun näki edessään Jeffin hullut kasvot. Jeff kuitenkin peitti hänen suunsa, niin ettei ääntä kuullut ja nosti hitaasti veitsen iskeäkseen. Liu yritti päästä silmät pelosta suurina pois Jeffin otteesta.
"Shhhh," Jeff sanoi, "Just Go To Sleep"
Jeff jatkoi tappamista vuosia ja poliisi etsii yhä häneen sopiviin kuvauksiin sopivaa selittämättömien murhien syypäätä. Jos näet kuvauksiin sopivan n. 17 vuotiaan, ilmoita paikalliselle poliisilaitokselle.
Jeffy, Jeffrey
- Sociopaattinen teini-ikäinen murhaaja
- Viiltää hymyt uhreilleen
- Motto: Go To Sleep
- Tappaa mielellään kivuliaasti/raa'asti
- Ei muuta motiivia kuin maailmasta "pelastaminen"
- Tappoi oman perheensä
- Perheenjäsenet: Äiti - Margaret, Isä - Peter, Pikkuveli - Liu
- Ei kuuntele armon aneluja
- Vaarallinen
Fandomissa Jeff on ehdottomasti yksi suosituimmista, ellei suosituin. Osa hänen suosiostaan johtuu hänen mielettömän hyvästä ulkonäöstään. Creepypasta perheessä Jeff on aina se ilkikurinen isoveli. Hän on tunnettu huonosta käytöksestään ja väkivaltaisista leikeistään. Hänellä on hyvin läheiset suhteet hänen ns. pikkusiskoonsa Sallyyn ja hänen ns. omaan koiraansa Smileyyn.
